Yrittäjäriskistä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein rahaan ja taloudellisiin menetyksiin. Yrittäjän kantama vastuu on kuitenkin paljon laajempi.
Yrityksen vaikeuksissa voivat olla yhtä aikaa mukana yrittäjän toimeentulo, koti, perhe, terveys, työntekijät ja vuosien aikana rakennettu elämäntyö.
Kun puhutaan ihmiselämän suurimmista kriiseistä, esiin nousevat yleensä menetykset ja luopuminen, ihmissuhteisiin kohdistuvat vaikeudet, terveyden ja jaksamisen horjuminen sekä taloudellinen ja ammatillinen epävarmuus.
Konkurssissa useampi näistä voi toteutua samanaikaisesti. Yrittäjä voi menettää toimeentulonsa ja vuosien elämäntyönsä. Yhteinen työ työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa voi päättyä, perheen talous ja ihmissuhteet joutua koetukselle ja oma terveys horjua.
Siksi konkurssi voi olla yksi yrittäjän elämän raskaimmista kriiseistä.
Apua pitää olla saatavilla riittävän varhain ja ilman leimautumisen pelkoa. Yrittäjän on saatava selkeää neuvontaa, inhimillistä kohtaamista ja tukea myös yritystoiminnan päättyessä.
Konkurssi ei saa määrittää ihmisen arvoa eikä estää yrittämästä uudelleen. Yritystoiminta voi päättyä, mutta yrittäjän osaaminen, kokemus ja kyky luoda uutta eivät katoa.
Uuden alun helpottaminen on tärkeä osa yrittäjäpolitiikkaa. Yrittäjäjärjestön pitää olla yrittäjän rinnalla silloinkin, kun yrittäjäriski toteutuu.
Yrittäjän pitää saada mahdollisuus nousta, jatkaa ja yrittää uudelleen.
Suomen julkisen talouden ongelmia ei ratkaista vain leikkaamalla tai veroja kiristämällä. Tarvitsemme myös parempaa tuottavuutta.
Julkisen sektorin on uudistettava rakenteitaan, toimintatapojaan ja palveluprosessejaan. Samalla sen on hyödynnettävä nykyistä rohkeammin yritysten osaamista ja avattava markkinoita reilulle kilpailulle.
Inhouse-yhtiöillä on paikkansa silloin, kun omalle tuotannolle on aito strateginen tai toiminnallinen peruste. Niistä ei kuitenkaan saa muodostua automaattista väylää hankkia palveluja kilpailuttamatta.
Kun kilpailu puuttuu, menetämme mahdollisuuden verrata kustannuksia, laatua ja toimintatapoja. Samalla heikkenee paine uudistua.
Kilpailuttaminen ei tarkoita sitä, että yksityinen yritys olisi aina paras palveluntuottaja. Se tarkoittaa, että eri vaihtoehtoja arvioidaan avoimesti ja parhaan ratkaisun on voitava voittaa.
Julkinen sektori vastaa edelleen palvelujen järjestämisestä, laadusta ja saatavuudesta. Sen ei kuitenkaan tarvitse tuottaa kaikkea itse.
Markkinoiden avaaminen edellyttää myös parempia hankintoja. Liian suuret hankintakokonaisuudet sulkevat pienet ja keskisuuret yritykset kilpailun ulkopuolelle. Tarvitsemme enemmän markkinavuoropuhelua, kohtuullisia vaatimuksia, avoimia kustannustietoja ja hankintoja, joihin myös paikalliset yritykset voivat osallistua.
Samalla julkisen sektorin on huolehdittava omasta tuottavuudestaan. Päällekkäisiä rakenteita on purettava, prosesseja sujuvoitettava ja teknologiaa hyödynnettävä. Toiminnan tuloksia ja kustannuksia on mitattava tavalla, joka mahdollistaa aidon vertailun.
Julkinen sektori ei voi vaatia yrityksiltä jatkuvaa tehokkuutta, uudistumista ja kilpailukykyä, jos se itse jää kilpailun ja vertailun ulkopuolelle.
Vahva julkinen sektori ja menestyvät yritykset eivät ole vastakohtia. Tuottava julkinen sektori käyttää veroeurot viisaasti ja keskittyy tehtäviin, joissa sitä tarvitaan. Yritykset tuovat kilpailua, uusia ratkaisuja, työpaikkoja ja verotuloja.
Veronmaksaja ei tarvitse suojattuja rakenteita. Hän tarvitsee laadukkaita palveluja, avoimia kustannuksia ja vastinetta rahoilleen.
Julkisen rahan pitää avata mahdollisuuksia – ei sulkea markkinoita.
Espoon Yrittäjien hallitus kutsui meidät puheenjohtajaehdokkaat keskustelemaan järjestön tulevaisuudesta. Lämmin kiitos kutsusta ja hyvästä keskustelusta. Hallituksessa on monipuolista osaamista ja paljon arvokasta tietoa yrittäjien arjesta.
Keskustelimme muun muassa Suomen Yrittäjien strategiasta, jäsenmäärän kasvattamisesta sekä edunvalvonnan ja jäsenpalvelujen suhteesta
Kaksi ajatusta jäi erityisesti mieleeni: yrittäjäpito ja ehdokasjoukkomme vahvuus.
Jäin pohtimaan yrittäjäpitoa ja sen merkitystä.
Suomen byrokratian mylly voi pahimmillaan kuluttaa yrittäjän voimia enemmän kuin itse liiketoiminta. Yrittäjäpito kokoaa yhteen asioita, joista puhumme usein erillään: hallinnollisen taakan, palvelujen asiakaslähtöisyyden, yrittäjän jaksamisen ja yritysrahoituksen saatavuuden.
Voisiko yrittäjäpito tarkoittaa yrittäjää ympäröivän järjestelmän kykyä tukea yrittäjän toimintakykyä, sujuvaa arkea ja yrityksen jatkuvuutta? Kertooko yrittäjyyden pitovoima siitä, miksi yrittäjä haluaa jatkaa yrittäjänä ja tehdä sen juuri Suomessa?
Työpaikkojen pitovoimaa vahvistavat luottamus, kuulluksi tuleminen, yhteisöllisyys ja mahdollisuus onnistua. Samat tekijät koskevat myös yrittäjyyttä.
Yrittäjäjärjestön tehtävä on parantaa yrittämisen olosuhteita eli auttaa yksittäistä yrittäjää arjessa ja pyrkiä vaikuttamistyöllä korjaamaan rakenteita, jotka aiheuttavat samoja ongelmia yhä uudelleen. Palvelujen on oltava saavutettavia myös yrittäjälle, jonka kieli- tai kulttuuritausta ei ole suomalainen.
Pitovoimaa ei rakenneta ilman konkreettisia tekoja. Voisiko jäsenpidon ajatuksen laajentaa yrittäjäpidoksi. Jäsenyyden pitää auttaa yrittäjää onnistumaan, jaksamaan ja jatkamaan. Kun jäsenyys tuottaa todellista arvoa, kasvavat sekä tyytyväisyys, suosittelu että jäsenmäärä.
Toinen tilaisuudessa vahvistunut ajatus liittyy meihin puheenjohtajaehdokkaisiin. Oli hienoa huomata, kuinka samalla tavalla näemme järjestön tehtävän ja yrittäjien yhteisten asioiden edistämisen – jokainen omilla painotuksillaan.
Meillä on liikkeellä todella osaava ja sitoutunut joukko. On ilo ja kunnia olla yksi ehdokkaista juuri tässä porukassa.
KASVUA syntyy silloin, kun yrittäjä päättää palkata ensimmäisen työntekijän, investoida, tavoitella uutta asiakasta tai lähteä kansainvälisille markkinoille.
Olen johtanut ympäristöhuoltoalan yritystä 25 vuotta. Tiedän omasta kokemuksestani, että yrittäjä kantaa riskin.
Julkinen valta voi kuitenkin päätöksillään joko vahvistaa tai heikentää yrittäjän uskallusta tehdä seuraava ratkaisu.
Kasvun mahdollistavan yhteiskunnan tunnistaa mielestäni kolmesta asiasta:
se kunnioittaa yrittäjän aikaa,
huolehtii reilusta kilpailusta ja
tekee kasvamisen mahdolliseksi kaiken kokoisille yrityksille.
Ensimmäinen asia on yrittäjän aika.
Yrittäjälle aika on kallista. Sen pitää kulua työn tekemiseen, asiakkaiden palvelemiseen ja yrityksen kehittämiseen – ei samojen tietojen ilmoittamiseen yhä uudelleen tai yrityksen kannalta ratkaisevien päätösten odottamiseen.
Siksi lupa-, kaavoitus-, hyväksyntä- ja rekisteriprosesseille tarvitaan sitovat enimmäiskäsittelyajat. Yrityksen pitää tietää, missä vaiheessa asia on, milloin päätöstä voi odottaa ja kenen kanssa mahdolliset puutteet selvitetään.
Määräaika tarkoittaa oikeutta saada päätös ennakoitavassa ajassa.
Lisäksi alueellista yhdenvertaisuutta on lisättävä: samanlaista yritystä on kohdeltava samoilla periaatteilla riippumatta siitä, missä päin Suomea se toimii.
Samalla tarvitsemme aidon ”kysy vain kerran” -periaatteen. Kun yritys on antanut tiedon yhdelle viranomaiselle, julkisen hallinnon pitää huolehtia sen turvallisesta siirtymisestä sinne, missä sitä lain mukaan tarvitaan.
.Digitalisaation pitää korvata vanhoja velvoitteita, ei tuoda uusia järjestelmiä ja raportointivaatimuksia niiden päälle. Sähköinen lomake ei vielä tarkoita sujuvaa asiointia
Toinen asia on reilu kilpailu.
Suomessa käytetään julkisiin hankintoihin lähes 40 miljardia euroa vuodessa. Kyse on valtavasta mahdollisuudesta kehittää palveluja, käyttää veroeuroja paremmin ja vahvistaa suomalaisia yrityksiä.
Suuret hankinnat on jaettava tarkoituksenmukaisiin osiin. Hankintoja on valmisteltava markkinavuoropuhelussa, ja myös pienille yrityksille on annettava todellinen mahdollisuus tarjota.
Julkisen oman tuotannon ja inhouse-yhtiöiden kustannusten pitää olla avoimesti ja vertailukelpoisesti nähtävissä. Jos markkinoilla on osaavia yrityksiä, niitä ei pidä sulkea kilpailun ulkopuolelle ilman perusteltua syytä.
Tarkoitus ei ole asettaa julkista ja yksityistä sektoria vastakkain. Julkinen valta määrittelee palvelun tarpeen ja laadun. Yritykset tarjoavat vaihtoehtoja, osaamista ja uusia ratkaisuja. Reilu kilpailu kirittää kaikkia parempaan laatuun ja tehokkuuteen.
Suomen tuore hankintalain uudistus ja EU-komission uusi ehdotus vievät kehitystä oikeaan suuntaan. Nyt ratkaisee se, miten uudistukset toteutetaan käytännössä.
Kolmas asia on kasvun mahdollisuus.
Kasvulla on monet kasvot. Yhdelle yritykselle se on ensimmäinen työntekijä, toiselle uusi asiakas tai investointi. Kolmannelle se on teknologian hyödyntäminen, kansainvälistyminen tai onnistunut omistajanvaihdos.
Yritysten tavoittelevat kukin omanlaista kasvua. Yrityksillä pitää olla mahdollisuus menestyä ja uudistua omista lähtökohdistaan.
Siksi sääntelyssä tarvitaan ”pienet ensin” -periaatetta. Jokaisen uuden velvoitteen kustannukset ja käytännön vaikutukset on arvioitava myös kaikkein pienimmän työnantajan näkökulmasta. Sääntelytaakkaa pitää mitata eurojen lisäksi yrityksiltä kuluvina työtunteina.
Sääntelyn purkaminen tarkoittaa yrityksille päällekkäisen työn poistamista, selkeämpiä pelisääntöjä ja parempaa sääntelyä – ei luopumista turvallisuudesta, työntekijöiden oikeuksista tai ympäristövastuusta.
Täällä Kaakkois-Suomessa olemme kokeneet, kuinka nopeasti yritysten toimintaympäristö voi muuttua.
Siksi tarvitsemme päätöksentekoon ennakoitavuutta, markkinoille reiluutta ja yrittäjyyteen tulevaisuususkoa.
Yritykset pyytävät mahdollisuutta tehdä, kasvaa ja menestyä.
Kun yritykset menestyvät, syntyy työtä, investointeja, verotuloja ja elinvoimaa. Silloin menestyy myös Kaakkois-Suomi – ja koko Suomi.
